Raiskausrikokseen ehdotetun suostumustunnusmerkistön todisteluun liittyviä ongelmia

Muistio oikeusministeriölle raiskauksen tunnusmerkistöstä ja suostumuksesta

Muistion laatija: Mikko Vuorenpää

-Suostumustunnusmerkistöön liittyvät prosessuaaliset ongelmat ovat lähinnä todistusoikeudellisia, vaikka toki tunnusmerkistön muuttaminen suostumusta edellyttäväksi pitää syytesidonnaisuuden (ROL 11:3) vuoksi ottaa huomioon myös syytteiden teonkuvauksissa. Tämä ei kuitenkaan ole pulmallista.

Todistusoikeudelliset pulmat liittyvät ainakin seuraaviin seikkoihin:

-Onko suostumusta ylipäätään annettu? à Todistustaakka ja negatiivisen seikan näyttäminen

-Kun syyttäjällä on todistustaakka, suostumusedellytys tarkoittaa käsittääkseni sitä, että syyttäjän pitää pystyä näyttämään negatiivinen seikka toteen (eli että ei ole annettu suostumusta), mikä on aina vaikeaa. Kestävänä ei voida pitää sitä, että syyttäjän pelkkä väite suostumuksen puutteesta riittäisi näytöksi.--> Suostumuksen puuttumista pyrittäisiin jatkossakin näyttämään väkivallan merkeillä asianomistajan kehossa. (Ks. myös Vilja Hahto: Uhrin myötävaikutus ja rikoksentekijän vastuu. rikos- ja vahingonkorvausoikeudellinen tutkimus tekoa edeltävästä uhrikäyttäytymisestä fyysistä koskemattomuutta loukkaavissa rikoksissa. Helsinki 2004 s. 473)

-Mihin on suostuttu? Vaginaalinen vai anaaliyhdyntä. Suuseksi? Erilaiset fetissit.

*Vrt. loukatun suostumusà *Loukatun suostumuksen on oltava vapaaehtoinen, etukäteen annettu ja riittävän täsmällinen (Ari-Matti Nuutila: Rikoslain yleinen osa. Helsinki 1997 s. 314)

*Suotumusta ei voi antaa tekoon, jonka vahinkoseuraukset ovat vakavat tai korvaamattomat. Huomioon otetaan myös suostumuksen antajan katumusriski. (Nuutila 1997 s. 313)

àErittäin vaikea näyttää, että suostumus on ylitetty. Ja samaten suostumuksen peruuttamistilanteisiin liittyy hyvin vaikeita näyttöongelmia.

-Tahallisuuteen liittyvä pulma on puolestaan se, onko raiskauksesta epäilty toiminut tahallaan, jos hän on perustellusti luullut että suostumus on annettu. Huom. esim. konkludenttiset suostumukset. Ja tällöin näyttöongelmat laajenevat myös tahallisuuden näyttämiseen, mikä sekään ei ole ihan yksinkertaista. (ks. myös Nuutila 1997 s. 314 ja ”oletettu suostumus”, joka poistaa tahallisuuden).

*Pakottaminen siis (käytännössä) laajenisi myös raiskauksessa muuhunkin pakottamiseen (kuten esimiesasema) kuin väkivallalla uhkaamiseen. Seksuaalisessa hyväksikäyttämisessä tämä rakenne tosin tunnetaan jo nyt.

-Ja edelliseen ranskalaiseen viivaan liittyen vielä, pitääkö syytetyn jopa tietää, miksi suostumus on annettu ja katsoa, että jossain tilanteissa suostumus on annettu sellaisessa tilanteessa, missä sitä ei voi pitää sitovana. Tällaisesta syytetyn tietoisuudesta ei ainakaan kaikissa tilanteissa ole kyllä esitettävissä mitään näyttöä.

*Klami ja Ekelöf – Boman tosin katsovat, että subjektiivisten tunnusmerkistötekijöiden kohdalla ei voi vaatia yhtä korkeaa näyttökynnystä kuin objektiivisen puolen kohdalla (ks. Vilja Hahto: Uhrin myötävaikutus ja rikoksentekijän vastuu. rikos- ja vahingonkorvausoikeudellinen tutkimus tekoa edeltävästä uhrikäyttäytymisestä fyysistä koskemattomuutta loukkaavissa rikoksissa. Helsinki 2004 s. 475), sekä NJA 2004 s. 176.

*Vrt. esim. KKO 2013:96, jonka perustelukohdassa 5 lausutaan seuraavasti:

”Rikoksen syyksilukeminen edellyttää, että tuomioistuin näyttöä kokonaisuudessaan harkittuaan katsoo, ettei syytetyn syyllisyydestä ole jäänyt varteenotettavaa epäilyä (esim. KKO 2002:47, 2004:60, 2013:27 ja 2013:77). Näyttökynnys ei seksuaalirikoksissa ole alempi kuin muissa yhtä vakavissa rikoksissa, vaikka suoran ja yksiselitteisen näytön hankkiminen jo tekojen luonteen vuoksi on usein vaikeaa. Koska lähtökohtana on syyttömyysolettama, näytön hankkiminen on syyttäjän tai asianomistajan vastuulla.”

*Vastavaa kanta ratkaisussa KKO 2014:48 perustelukohdassa 64.

à Todistusoikeudellisesti suotumustunnusmerkistöä on pidettävä hyvin hankalana.