Mikko Vuorenpään Blogi

Tämä prosessioikeuden perusteita käsittelevä esitys on kirjoitettu oikeustieteellisten tiedekuntien vuoden 2023 valintakokeita varten. Tästä syystä kirjassa ei ole ollut tarpeen käyttää lähdeviitteitä.   Kirjassa edetään prosessoikeuden yleisiä oppeja koskevista perusteista siviili- ja rikosprosessioikeuden tärkeimpiin periaatteisiin. Teoksen ensimmäinen pääjakso, Peruskäsitteitä, koostuu kokonaisuudessaan prosessioikeuden keskeisistä lähtökohdista. Pääjaksossa Oikeudenkäynti tarkastelu kohdistetaan varsinaiseen oikeudenkäyntimenettelyyn ja käsittelyn keskiössä ovat ne perustekijät, joiden varaan oikeudenkäynnit sekä siviili- että rikosprosessissa rakennetaan. Sen sijaan kirjaan ei sisälly kuvausta oikeudenkäynnin kulusta tuomioistuimessa. Tältä osin lukijan siis pitää (vaikka se varmasti vaikeaa onkin) vielä malttaa mielensä ja odottaa varsinaisten oikeustieteen opintojen aloittamista.   Vuoden 1991 muistikuvien perusteella pystyn sanomaan, että valintakokeisiin lukeminen voi toisinaa

Normipohja :   Euroopan ihmisoikeusospimus (EIS) 6 artiklan 1 kohta:   Jokaisella on oikeus  kohtuullisen ajan kuluessa  oikeudenmukaiseen ja julkiseen oikeudenkäyntiin laillisesti perustetussa riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa silloin, kun päätetään hänen oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan tai häntä vastaan nostetusta rikossyytteestä. Päätös on annettava julkisesti, mutta lehdistöltä ja yleisöltä voidaan kieltää pääsy koko oikeudenkäyntiin tai osaan siitä demokraattisen yhteiskunnan moraalin, yleisen järjestyksen tai kansallisen turvallisuuden vuoksi nuorten henkilöiden etujen tai osapuolten yksityiselämän suojaamisen niin vaatiessa, tai siinä määrin kuin tuomioistuin harkitsee ehdottoman välttämättömäksi erityisolosuhteissa, joissa julkisuus loukkaisi oikeudenmukaisuutta.    Perustuslaki 21 § 1 momentti   Oikeusturva   Jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja  ilman aiheetonta viivytystä  lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai

Kyseessä on varsin kiinnostava kysymyksenasettelu, johon voidaan mielestäni vastata useammallakin tavalla, enkä pidä mitenkään välttämättömänä antaa teemaprekluusiolle ratkaisevaa roolia. Hovioikeuden ratkaisuselostettakin voidaan mielestäni tulkita useammalla tavalla.  Sinänsä laissa selvästi ilmaistaan, että prekluusio koskee todistetta eli todistuskeinoa. Yleensä katsotaankin, että teemaprekluusio tulee käyttöön vain poikkeuksellisesti. Mielestäni voidaan  ajatella luontevasti, että yhtäältä asiantuntijalausunto ja toisaalta sen laatineen asiantuntijan kuuleminen ovat kaksi eri todistuskeinoa. Vaasan hovioikeuden asiassa ei ollut kuultu asiantuntijaa henkilökohtaisesti käräjäoikeudessa, joten hän olisi hovioikeudessa ollut uusi todistuskeino. Näin ajatellen asiantuntijan kuuleminen tulisi arvioida uutena prekluusion alaisena todistuskeinona. Lähtökohtana voidaan pitää, että asiantuntijaa olisi voitu kuulla jo käräjäoikeudessa. Kysymykseksi jää, oliko ollut pätevä syy olla tekemättä