Prekludoituuko oikeustieteellinen asiantuntijalausunto? Huomio Turun hovioikeuden ratkaisusta asiassa S 18/1932 (annettu 1.6.2020)
Turun hovioikeus on 1.6.2020 antanut asiassa S 18/1932
seuraavan sisältöisen käsittelyratkaisun:
HM on liittänyt valituksensa
oheen emeritaprofessori Leena Kartion 6.8.2018 päivätyn lausunnon. Vastapuolet
ovat vastustaneet lausunnon huomioon ottamista uutena todisteena, koska
hyväksyttävää syytä sille, ettei lausuntoa ole esitetty käräjäoikeudessa, ei
ole.
Oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 17
§:n 1 momentin mukaan valittaja ei saa hovioikeudessa riita-asiassa vedota
muihin todisteisiin kuin niihin, jotka on esitelty käräjäoikeudessa, paitsi jos
hän saattaa todennäköiseksi, ettei hän ole voinut vedota todisteeseen
käräjäoikeudessa tai että hänellä on ollut pätevä aihe olla tekemättä niin.
HM olisi voinut hankkia Kartiolta
lausunnon esittääkseen sen jo käräjäoikeudessa. HM ei ole saattanut
todennäköiseksi, että hän ei ole voinut vedota lausuntoon käräjäoikeudessa tai
että hänellä on ollut pätevä aihe olla tekemättä niin. Siten HM:llä ei ole
oikeutta vedota Kartion lausuntoon vasta hovioikeudessa.
Ratkaisu on ongelmallinen ja se koskee niin sanottua
prekluusiota hovioikeudessa, josta säädetään hovioikeuden ratkaisun yllä
siteeratussa kohdassa viittaamassa oikeudenkäymiskaaren (OK) 25 luvun 17 §:n 1
momentissa. Oikeusohjeesta ilmenevin tavoin, prekluusio ulottaa vaikutuksensa
muun muassa todisteisiin.
Kuten käsittelyratkaisusta havaitaan, hovioikeus näyttäisi
siinä luokittelevan myös oikeustieteelliset asiantuntijalausunnot todisteiksi,
jotka siten voisivat OK 25:17.1:n mukaan prekludoitua. Tältä osin ratkaisu on
altis hyvin voimakkaalle kritiikille. OK 17:4.1:ssa oikeustieteellisistä
asiantuntijalausunnoista säädetään seuraavasti:
Tuomioistuin soveltaa lakia viran
puolesta. Asianosainen saa antaa tuomioistuimelle kirjallisen selvityksen
siitä, miten lakia olisi sovellettava. Selvityksen laatijaa tai muuta henkilöä
voidaan kuulla henkilökohtaisesti tuomioistuimessa, jos tuomioistuin katsoo sen
tarpeelliseksi.
Nyt siteerattua lainkohtaa perustelevassa hallituksen
esityksessä (HE 46/2014 vp s. 51) lausutaan muun muassa siten, että
oikeustieteellisen asiantuntijalausunnon kirjoittaja ei ole todistaja tai asiantuntija
eikä muukaan todistuskeino. Tämä lausuma pitää paikkansa. Kuten myös
oikeuskirjallisuudessa on lausuttu OK 17:4.1:n säännös koskee oikeuskysymystä
eli laintulkintaa ja soveltamista (ks. Jaakko Rautio – Dan Frände: Todistelu.
Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun kommentaari. Keuruu 2016 s. 42).
Yllä sanotun perusteella Turun hovioikeuden
käsittelyratkaisua voidaankin pitää hyvin pulmallisena. Oikeustieteelliset
asiantuntijalausunnot eivät ole todisteita eivätkä mitään muitakaan
todistuskeinoja, mistä syystä OK 17:25.1:n (tai mikään mukaan)
prekluusiosäännös ei koske tällaisia lausuntoja. Käytännössä hovioikeuden
ratkaisu tarkoittaa niinkin erikoista asiantilaa, että oikeusohjeiden tulkinta voisi prekludoitua.
Kommentit
Lähetä kommentti