Voiko rikokseen syyllistyä tekemättä mitään?

Muutama huomio laiminlyönnin rangaistavuudesta

Laiminlyönnin rangaistavuus perustuu siihen, että tekijä ei tee tekoa, joka hänen olisi pitänyt tehdä ja jonka hän olisi voinut tehdä.

Teon ja laiminlyönnin erottamiskriteereistä ei ole oikeustieteessä saavutettu yksimielisyyttä. Lainkäyttäjän näkökulmasta tämä ei kuitenkaan ole pulmallista, vaan lainkäyttäjälle keskeinen kysymys laiminlyöntirikosten osalta on se, milloin tekijä voidaan asettaa vastuuseen siitä, että hän ei ole tehnyt sitä, mitä hänen odotettiin tekevän.

Laiminlyönnin rangaistavuudesta säädetään RL 3:3:ssä seuraavasti:

Laiminlyönti on rangaistava, jos rikoksen tunnusmerkistössä niin nimenomaan määrätään.

Laiminlyönti on rangaistava myös, jos tekijä on jättänyt estämättä tunnusmerkistön mukaisen seurauksen syntymisen, vaikka hänellä on ollut erityinen oikeudellinen velvollisuus estää seurauksen syntyminen. Tällainen velvollisuus voi perustua:

1) virkaan, toimeen tai asemaan;

2) tekijän ja uhrin väliseen suhteeseen;

3) tehtäväksi ottamiseen tai sopimukseen;

4) tekijän vaaraa aiheuttaneeseen toimintaan; tai

5) muuhun niihin rinnastettavaan syyhyn.

Mikäli laiminlyönnin rangaistavuus perustuu suoraan 1. momentin mukaisesti rikostunnusmerkistöön, on kyseessä niin sanottu varsinainen laiminlyöntirikos.

*esim. RL 21:15 pelastustoimen laiminlyönti tai RL 15:10 törkeän rikoksen ilmoittamatta jättäminen.

Varsinaisen laiminlyöntirikoksen vastinpari on epävarsinainen laiminlyöntirikos, josta säädetään yllä siteeratun lainkohdan 2. momentissa. Epävarsinaisissa laiminlyöntirikoksissa tekijä asetetaan oikeudelliseen vastuuseen vahinkoseurauksen aiheuttamisesta, jos hän olisi voinut ja hänen olisi pitänyt estää vahingon syntyminen. Jotta epävarsinainen laiminlyöntirikos täyttyisi, tekijällä pitää olla erityinen oikeudellinen velvollisuus estää vahinkoseurauksen syntyminen. Usein epävarsinainen laiminlyöntirikos liittyy tiettyihin loukkausrikoksiin, kuten kuoleman- tai vammantuottamukseen, mutta sinänsä on mahdollista, että epävarsinaisella laiminlyöntirikoksella syyllistytään myös tahalliseen tekoon.

Erityinen oikeudellinen velvollisuus estää vahinkoseuraamus voi olla luonteeltaan joko suojaamis- tai valvontavelvollisuus. Suojaamisvelvollisuudessa on kysymys siitä, että henkilö on velvollinen suojelemaan tiettyjä henkilöitä erityyppisiä vaaroja vastaan. Valvontavelvollisuus taas tarkoittaa sitä, että henkilön tehtävänä on valvoa vaaran lähdettä ja estää loukkaukset, jotka ovat peräisin hänen valvomastaan lähteestä.

Yllä siteeratussa RL 3:3.2:ssa jäsennellään viisi tyyppitapausta, joissa epävarsinaisen laiminlyöntirikoksen edellyttämä erityinen valvonta- tai suojaamisvelvollisuus täyttyy. Seuraavassa tyyppitapauksista hiukan tarkemmin etenkin KKO:n oikeuskäynnön valossa.

1) virka, toimi tai asema:

Velvollisuuden pitää olla siten tarkennettu, että se koskee tietyn henkilön, henkilöjoukon tai rajatun varallisuuden suojaamista.

KKO 1977 II 11 Kun kansalaiskoulun oppilaiden uimahalliin tekemän uintiretken valvojaksi määrätty opettaja oli poistunut uima-altaan reunalta ennen kuin kaikki oppilaat olivat uintiajan päätyttyä nousseet altaasta ja eräs oppilas oli tuolloin kenenkään havaitsematta vajonnut altaan pohjalle ja hukkunut, opettaja oli syyllistynyt yksin teoin tehtyihin kuolemantuottamukseen ja laiminlyönnistä tehtyyn virkavirheeseen. Ään

2) tekijän ja uhrin välinen suhde

Keskeinen arviointikriteeri on perusteltujen odotusten suoja eli onko toiselle osapuolelle syntynyt perusteltu ja oikeutettu odotus toisen ryhtymisestä toimiin vaaran torjumiseksi.

Merkitystä myös sillä, löytyykö lainsäädännöstä huolellisuusvastuuta korostavia normatiivisia aineksia. Esim. vanhemmat ovat lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain nojalla suojeluvastuussa lapsistaan.

Samaten avo- ja avioliitto synnyttävät tiettyjä perusteltuja odotuksia, mutta rikosoikeudelliseen laiminlyöntivastuuseen asettaminen edellyttää kuitenkin poikkeuksellisen vahvoja perusteita. (KKO 1950 II 259, jossa aviopuoliso tuomittiin heitteillepanosta, koska hän ei ollut reagoinut vaimonsa pitkäkestoiseeen tajuttomuuteen.)

Täysin poissuljettua ei ole sekään, että aikuiset lapset olisivat myös rikosoikeudellisessa vastuussa iäkkäistä vanhemmistaan. Tällöin kuitenkin edellytyksenä se, että aikuinen lapsi on sitoutunut huolehtimaan vanhemmistaan esim. siten, että on ottanut vanhempansa kotiinsa asumaan.

3) tehtäväksi ottaminen tai sopimus

Tiettyihin toimeksiantoihin voi liittyä velvollisuus huolehtia toisen oikeudellisista eduista.

KKO 1979 II 99 Täysihoitolan omistaja, joka oli laiminlyönyt velvollisuutensa huolehtia siitä, että asiakkaille olisi ilmoitettu, ettei täysihoitolan alueella ollut uimakoppi enää ollut käytössä, tuomittiin rangaistukseen ruumiinvamman tuottamuksesta ja vahingonkorvausvelvolliseksi, kun täysihoitolan asiakas hypättyään uimakopin laiturilta veteen oli satuttanut päänsä veden alla näkymättömissä olleeseen järeästä puusta rakennettuun lauttaan.

KKO 1994:101 A oli luontaishoidon asiantuntijana esiintyen ja tietoisena siitä, että sokeritautia sairastaneen lapsen vanhemmat luottivat häneen ja noudattivat hänen ohjeitaan, neuvonut vanhempia korvaamaan lapsen hoidossa lääkärin määräämän insuliinihoidon n.s. kuhnehoidolla. Sairauden pahennuttua A, joka oli henkilökohtaisesti tullut hoitamaan lasta ja tuolloin havainnut tämän olevan hälyttävässä kunnossa, oli lisäksi laiminlyönyt huolehtia siitä, että lapsi olisi ajoissa saanut insuliinia tai saatettu sairaalahoitoon, seurauksin, että lapsi oli kuollut.

A, joka tosin ilmeisesti itse oli uskonut hoitomuotonsa tehokkuuteen, ei ollut voinut nojautua puolueettomaan tietoon tai perusteeseen, joka olisi horjuttanut käsitystä, että sokeritaudissa insuliinihoito oli välttämätön ja ettei se ollut korvattavissa kylpyhoidoilla. Hänen katsottiin syyllistyneen kuolemantuottamukseen.

4) tekijän vaaraa aiheuttanut toiminta

Rekijän aiempi toiminta aiheuttaa vaaratilanteen, joka johtaa tunnusmerkistön mukaiseen seuraukseen.

KKO 1975 II 1 A oli riitaannuttuaan B:n kanssa seurannut tätä juoksemalla ja B:n astuttua sen johdosta vaatteet yllään veteen heitellyt kiviä B:n perään ja tämän lähdettyä uiden ylittämään noin 100 metrin levyistä merensalmea jatkanut takaa-ajoa uimalla sekä ohitettuaan B:n uhkailemalla estänyt tätä nousemasta vastakkaiselle rannalle, jolloin B oli A:n nähden vaipunut veden alle. Koska A oli menettelyllään myötävaikuttanut B:n joutumiseen vaaratilanteeseen ja hänellä sen vuoksi oli ollut erityinen velvollisuus auttaa B:n jouduttua hukkumisvaaraan, A tuomittiin kuolemantuottamuksesta. Ään

KKO 1981 II 97 Syytetyt olivat tietoisina ryyppytoverinsa vakavasta humalatilasta jättäneet tämän selviytymään yksin ulkona pimeydessä ja koleudessa. Tällä tavoin avuttomaan tilaan saatettu oli olosuhteet huomioon ottaen sinänsä epätavallisella, mutta kuitenkin ennalta arvattavissa olevalla tavalla hukkunut. Syytetyt tuomittiin yksin teoin tehdyistä heitteillepanosta ja kuolemantuottamuksesta. Ään

5) yllämainittuun rinnastettava syy

Vastuu kohdistuu juuri vastuuseen vaaran lähteestä

*KKO 2007:62 Asunto-osakeyhtiön omistamassa rakennuksessa asioinut henkilö oli saanut surmansa jäälohkareen pudottua katolta hänen päähänsä. Kiinteistön hoito oli sopimuksella uskottu huoltoyhtiölle. Lumen ja jään poistamista katolta ei kuitenkaan ollut sisällytetty sopimuksessa lueteltuihin huoltoyhtiön tehtäviin. Kun vastuuta ei tältä osin ollut selvästi siirretty huoltoyhtiölle, asunto-osakeyhtiön tuli huolehtia tarvittaessa katon puhdistamisesta. Asunto-osakeyhtiön hallituksen puheenjohtaja tuomittiin kuolemantuottamuksesta, kun turvallisuusvelvoite oli laiminlyöty.

Lähteet:

-Nuutila, Ari-Matti: Rikoslain yleinen osa. Jyväskylä 1997.

-Tapani, Jussi – Tolvanen, Matti: Rikosoikeuden yleinen osa. BALTO print 2013. (Tiedetään, että on vanha painos, mutta näin korona-aikaan uusien painosten saatavuus on hieman rajoitettua).