Esipuhe kirjaan "Valittuja kysymyksiä todistusoikeudesta"

 Kirjan tultua valmiiksi on syytä esittää muutama kiitos ja yksi huomio. Aloitan huomiosta.

Alkuperäisen kustannussopimuksen mukaan tämän kirjan olisi pitänyt valmistua jo viisi vuotta sitten. Valittelin tätä asiaa viime kesänä OTK Mirja Tammelin-Vuorenpäälle, joka totesi, ettei mitään hätää, Olkiluoto 3 on yli 10 vuotta myöhässä. Tosin hän lisäsi, että Olkiluoto 3 on sinänsä vähemmän tärkeä hanke kuin tämä kirja. Mirja saattaa tosin olla hieman puolueellinen arviossaan. Hän on minun äitini.

Vaikka Olkiluoto 3:een verrattuna kirja on valmistunut jopa salamannopeasti, en voi mitenkään olla tyytyväinen kirjoitustahtiini. Tästä päästäänkin ensimmäisiin kiitoksiin, eli parhain kiitos kirjan kustantajalle Kauppakamarille, joka ei ole haastanut minua oikeuteen kirjan viivästymisen vuoksi, vaan on jaksanut rauhassa odotella sen valmistumista. Kauppakamarin toimintaan olen muutenkin ollut hyvin tyytyväinen. Aivan erityisen kiitoksen kustantamossa ansaitsee kustannustoimittaja Leena Viitala. Hän on tehnyt kirjaan lukemattomia kieliopillisia ja ilmaisullisia parannuksia. Ja aivan erityisesti Leena on opettanut minulle, että asiatekstissä virke ei voi koskaan alkaa ja-sanalla.

Lapin yliopiston oikeustieteiden tiedekunnassa on tätä nykyä äärimmäisen dynaaminen prosessioikeuden tutkijapiiri. Minulla oli siten liiankin paljon valinnanvaraa, kun mietin, ketä pyytäisin kommentoimaan kirjan käsikirjoitusta. Tällä kertaa uhrikseni valikoitui OTM Jaakko Markus. Jaakon tekemät lukuisat parannusehdotukset käsikirjoitukseen olivat ensiluokkaisia. Osa jopa niin erinomaisia, että minun taitoni eivät riittäneet niitä edes toteuttamaan. Kommentoinnin lisäksi Jaakko ansaitsee kiitoksen kirjan nimen keksimisestä.

Kirjan toisena tarkastajana on toiminut asianajaja Kati Kivi. Myös hänen tekemänsä huomiot käsikirjoituksesta ja asiahakemistosta ovat vieneet kirjaa huomattavasti parempaan suuntaan. Katin kovin urakka ei tämän kirjan kanssa ole kuitenkaan ollut käsikirjoituksen kommentointi, vaan se, että hän on jälleen kerran puolisonani joutunut katselemaan minua koko kirjoitusurakan ajan.

Rovaniemellä, huomattavasti ennen Olkiluoto 3:n valmistumista

Mikko Vuorenpää


Kirjoitus juuri ilmestyneen Kauppakamarin kustantamanan kirjan "Valittuja kysymyksiä todistusoikeudesta" esipuhe. Kirjan tarkempi esittely löytyy osoitteesta: https://www.kauppakamarikauppa.fi/kirjat/valittuja-kysymyksia-todistusoikeudesta.html



Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lausuntoni lakivaliokunnalle ja perustuslakivaliokunnalle RL 21 luvun uudistuksesta

1. Lausuntopyyntö ja lausunnon sisältö   Lakivaliokunta on pyytänyt minulta lausuntoa HE 13/2022 vp johdosta. Sanotussa esityksessä ehdotetaan muutoksia muun muassa rikoslain 21 luvun seksuaalirikoksia koskeviin säännöksiin. Keskeinen ehdotettu uudistus on se, että raiskaustunnusmerkistöön lisättäisiin uusi suostumusta koskeva tunnusmerkistötekijä.   Lausunnossani keskityn vain ehdotettuun uudistukseen sisältyviin prosessioikeudelliseen ongelmiin. Rikosoikeudellisiin kysymyksiin en ota mitään kantaa.   Prosessuaaliset ongelmat ovat lähinnä todistusoikeudellisia, vaikka toki tunnusmerkistön muuttaminen suostumusta edellyttäväksi pitää syytesidonnaisuuden (ROL 11:3) vuoksi ottaa huomioon myös syytteiden teonkuvauksissa. Tämä ei kuitenkaan ole pulmallista.   2. Uusi tunnusmerkistötekijä ja todistelu   Syyttäjällä (ja asianomistajalla) on asiassa todistustaakka, joka tarkoittaa sitä, että syyttäjän pitää näyttää toteen kaikki rikoksen tunnusmerkistön täyttymistä ede...
Lue lisää

Miksi minä innostuin prosessioikeudesta?

1. Ensimmäinen kosketukseni lainkäyttöön  Turun raastuvanoikeuden (nykyisin Varsinais-Suomen käräjäoikeus) toimitilat olivat aina 1990-luvun loppupuolelle asti onnettomat. Ja erityisen surkea tilanne toimitilojen suhteen oli 1970–1980 luvulla, jolloin raastuvanoikeus toimi samassa rakennuksessa kuin Turun kaupunginvaltuusto ja tuomioistuimen käytössä oli käytännössä ainoastaan kolme istuntosalia, odotusaula, järkyttävät yleisökäymälät sekä vähäiset työtilat tuomioistuimen hallintokansliaa varten.  Tämän kirjoituksen kannalta keskeisin puute Turun raastuvanoikeuden toimitiloissa ei kuitenkaan liity yleisökäymälöihin vaan siihen, että 1970- tai 1980- luvun tuomioistuimessa työskentelevillä tuomareilla (oikeusneuvosmiehillä) ei ollut raastuvanoikeuden tiloissa omia työhuoneita, vaan tuomarit tekivät työnsä kotona. Minun isäni oli yksi oikeusneuvosmiehistä, mistä syystä hänkin kirjoitti tuomioitaan kotona keittiönpöydän ääressä. Ja juuri kotini keittiössä minäkin sain jo alle kou...
Lue lisää

Arvostelu Timo Saranpään kirjasta Jatkokäsittelylupa hovioikeudessa.

  1.       Tekijä ja kirjan merkitys     Arvioitavana olevan kirjan on kirjoittanut parhaillaan käräjätuomarin virassa toimiva oikeustieteen tohtori ja hovioikeudenneuvos Timo Saranpää. Näin ollen voidaan epäröimättä lausua, että taustansa puolesta Saranpäällä on parhaat mahdolliset edellytykset laatia kattava tutkimus jatkokäsittelyluvan myöntämiseen liittyvistä kysymyksistä. Kirjaa lukiessa nyt sanotun huomaa ensimmäiseltä sivulta lähtien. Kirja osoittaa kirjoittajaltaan huomattavaa asiantuntemusta tutkimuskohteestaan.   Saranpään teos on ensimmäinen Suomessa kirjoitettu jatkokäsittelylupajärjestelmää koskeva monografia, mikä jo sellaisenaan tarkoittaa, että kirjaa on pidettävä erittäin tärkeä lisänä suomalaiseen oikeustieteelliseen kirjallisuuteen. Ja entisestään kirjan merkitys kasvaa sen johdosta, että Saranpää on tehnyt kauttaaltaan huolellista työtä ja ottanut esiin useita vaikeita tulkintaongelmia ja antanut esiin nostamilleen ongelmi...
Lue lisää