Luennot kaamoksessa

Aluksi 

 

Lapin yliopiston oikeustieden tiedekunnassa on järjestetty Kaamosluentoja 1980- ja 1990-lukujen vaihteesta lähtien. Aluksi Kaamosluentojen vetovastuussa oli professori Ahti Saarenpää, jonka jälkeen luennoista vastasi aina vuoteen 2014 asti Professori Juha Karhu. Vuodesta 2015 lähtien tämän oikeustieteiden tiedekunnan haastavimman opintojakson järjestäminen on puolestaan ollut allekirjoittaneen vastuulla. 

 

Kokemukseni Kaamosluennoista eivät kuitenkaan millään muotoa ala vasta vuodesta 2015, vaan olen yhtä kertaa lukuun ottamatta toiminut Kaamosluennoilla opettajana aina vuodesta 2002 lähtien. Ja luulenpa, että omasta asenteestani Kaamosluentoihin kertoo jotain myös se, että kiitin sanottua opetustapahtumaa väitöskirjani esipuheessa. Siltä varalta, että lukija ei olisi lukenut useita väitöskirjojen esipuheita rohkenen lausua, että niissä harvemmin kiitetään yliopistojen opintojaksoja, vaan kiitoksia saavat useimmiten luonnolliset henkilöt sekä apurahoja jakavat säätiöt. 

 

Tässä kirjoituksessa tarkoituksenani on kertoa siitä, millaista on toimia luennoitsijana Kaamosluennoilla. Ihan aluksi lienee kuitenkin syytä hieman avata Kaamosluentojen sisältöä koska kaikki lukijat eivät välttämättä tunne tämän yliopistopedagogisen teräsmieskilpailun rakennetta. Eli Kaamosluennot järjestetään Levillä tammikuun viimeisenä viikonloppuna (tosin vuonna 2019 Kaamosluennot pidettiin vasta helmikuun ensimmäisenä viikonloppuna, sillä vuoden 2019 Asianajajapäivät ovat poikkeuksellisesti tammikuun viimeisenä viikonloppuna). Mukaan varsinaiseen tapahtumaan mahtuu 100 opiskelijaa, mutta yhteensä Levillä on Kaamosluentoviikonloppuna paikalla 300-400 oikeustieteen opiskelijaa joista suurin osa osallistuu näin ollen niin sanotulle Varjokaamokselle. Lapin yliopiston oikeustieteen ylioppilaiden lisäksi Kaamosviikonloppuna Levillä on ollut opiskelijoita myös Suomen muista oikeustieteellisistä tiedekunnista. 

 

Opetusta Kaamosluennoilla järjestetään perjantaista sunnuntaihin siten, että ensimmäiset luennot pidetään jo bussimatkalla Rovaniemeltä Leville ja luennot päättää sunnuntain aamuluennot, joista viimeisinä vuosina on urhoollisesti vastannut hyvä ystäväni Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulun apulaisprofessori Janne Ruohonen. 

 

Luennoitsija kaamoksessa ... 

 

Luennoitsijalle Kaamosluennot on hyvin haasteellinen tapahtuma. Pulmia aiheuttavat sekä luennointipaikat että etenkin luennointiajat. Luentopaikkojen osalta pulmia aiheuttaa luonnollisesti bussi. Ja mitä tulee luentoaikoihin niin voidaan todetta, että aina vuoteen vuoteen 2004 asti erityisiä vaikeuksia tässä suhteessa aiheutti se, että luentoja pidettiin myös lauantaiaamulla kello 9.00 alkaen. Vaikka Kaamosluentoja koko ajan pyritään kehittämään, en millään muotoa kannata, että lauantain aamuluennot otettaisiin takaisiin viralliseen ohjelmaan. Esimerkiksi vuonna 2004 lauantain aamuluentoani oli seuraamassa hyvä ystäväni Lapin pelastuslaitoksen nykyinen pelastusjohtaja, silloinen siviilioikeuden assistentti Markus Aarto, kolme ylioppilasta (joista yksi tuli myöhässä) sekä Magyar Feher Bor, joka tosin poistui luennon aikana. 

 

Todettakoon, että myös Markus Aarto on ansiokkaasti käsitellyt Kaamosluentoja kirjoittamassaan ensiluokkaisessa artikkelissa ”Kahden hakemuksen ilta – eli kertomus siitä, kuinka auttaa ystävää”, joka artikkeli on julkaistu teoksessa: Käytävillä kajahtaa. Mikko 37 v. Toim. Elina Pirjatanniemi ja Ari Saarnilehto. Turku 2009, s. 1-11. 

  

Kun lauantain aamuluennoista on luovuttu, aikataulullisesti nykykaamosluennoilla erityisenä ongelmana on perjantain iltaluennot. Tai tarkemmin ottaen haasteita aiheuttaa iltaluentoja edeltävä neljän tunnin vapaa-aika, jonka kukin voi käyttää tavalla tai toisella. Mikäli vapaa-ajan käyttää vaikkapa hiihtäen, luennoitsijan kannalta kaikki on hallinnassa. Kylpylässä käynti nostaa vaikeusastetta jonkin verran. Vain jonkin verran siitä syystä, että Levin kylpylän tarjoilu on suorastaan rikollisen hidasta, tarjoilutila jumalattoman kylmä ja tarjoiluvalikoima luvattoman heikko. Sen sijaan ja yllättävää kyllä kurssimateriaaliin tutustuminen saattaa luennoitsijan kannalta johtaa katastrofiin. Etenkin jos tämä tutustuminen suoritetaan omassa mökissä, mukavassa porukassa ja välillä saunassa käyden. 

 

Yhteinen nimittäjä sekä luennointipaikka että -aikaongelmille on kuulijoiden mielenkiinnon ylläpitäminen. Luentosali paikkana sisältää jossain määrin vähemmän ulkopuolisia ärsykkeitä kuin linja-auto. Luentojen normaali pitoaika puolestaan takaa sen, että mahdollisiin ulkopuolisiin ärsykkeisiin ei reagoida niin voimallisesti kuin perjantai-iltana. Mitään yleistä keinoa kuulijoiden mielenkiinnon ylläpitämiseksi en osaa tarjota. Tosin olen huomannut, että kova ääni ja etenkin Turun murre saattavat auttaa tässä asiassa. Näistä ensimmäistä voi harjoitella, toista ei, eikä kyllä pidäkään. Myös aiheen valinnalla voi olla jotain merkitystä. 

 

Edellä sanottua en missään nimessä tarkoita ymmärrettäväksi nipotuksena. Päinvastoin. Kaikkina vuosina, joina minulla on ollut ilo osallistua Kaamosluennoille, olen viihtynyt erinomaisen hyvin. Olen ollut aiemmin töissä sekä Turun että Helsingin yliopistoissa ja voin täydellä varmuudella todeta, että sanoituissa yliopistoissa ei järjestetä mitään lähestulkoonkaan Kaamosluentoja vastaavaa tapahtumaa. Itä-Suomen yliopistosta en tiedä, mutta epäilen vahvasti, ettei sikäläinenkään kurssitarjonta vastaa kaamostapahtumaa. 

 

Sitä vastoin edellä kirjoitettu pitää ymmärtää, kuten todettua, haasteena. Jos Kaamosluennoilla saa läsnäolijat kuuntelemaan voi olla varma, että luennointi saavuttaa kiinnostusta myös muilla auditorioilla. Tässä mielessä harkittavaksi voitaisiin hyvinkin ottaa, että erilaisiin yliopistollisiin virkoihin edellytettävä opetusnäytteen antaminen ainakin Lapin tiedekunnassa siirrettäisiin annettavaksi Kaamosluennoilla.  

 

Eikä pahaa tekisi sekään, että muutenkin yliopistopedagogiikasta innostuneet ja sitä työkseen opettavat henkilöt tulisivat Kaamosluennoille katsomaan, millainen haastava opetusympäristö ihan oikeasti on. Pelkästään luentosaleissa luentoja pitävillä opettajilla ei voi olla pienintäkään käsitystä todellisista järjestyshäiriöistä, joita opetuksen yhteydessä saattaa esiintyä. Yliopistopedagogiikan kurssi ei luultavasti tarjoa ratkaisua esimerkiksi tilanteeseen, jossa opiskelijalauma vaatii luennoitsijaa nousemaan pöydälle ja vähentämään vaatetustaan. Itse en  ole  käynyt yhdelläkään pedagogiikan kursseilla. Tästä huolimatta uskallan kuitenkin väittää, että YouTuben ja muun sosiaalisen median valvovan  silmän  alla on  varsin viisasta pitää vaatteet päällä. Pöydälle sitä vastoin voi nousta, mikäli on varma ettei putoa. 

 

 

... kaamosväittelyissä ... 

 

Ehkä kiinnostavimman osion Kaamosluennoilla muodostivat pitkään kaamosväittelyt. Väittelyiden osalta opetuksellisena ongelmana eivät niinkään olleet ylioppilaiden mahdolliset keskittymisvaikeudet, vaan pulmia aiheutti se, että tapahtumaan osallistuvat henkilöt olivat opinnoissaan kovasti eri vaiheissa. Osa oli fukseja, toiset olivat opiskelleet jo vähän pidempään ja jotkut ehkä liiankin pitkään. Opettajan pulmana oli siis sellaisten aiheiden löytäminen, joista väitteleminen ei edellyttäisi minkään tietyn opintokokonaisuuden suorittamista. Jossain määrin tätä ongelmaa tosin vähensi opettajan johdolla tapahtuva ennakollinen perehtyminen väittelytapaukseen. Toisaalta väittelymateriaaliin liitettyyn oikeuskirjallisuuteen tutustuminen voi niin ikään helpottaa opintojensa alussa olevien opiskelijoiden valmiuksia menestyä väittelyssä. 

 

Mainittuja opintojen vaiheeseen liittyviä ongelmia ei kuitenkaan aina huomannut itse väittelyitä seuratessa. Omat tapaukseni kuuluivat yleensä prosessioikeuden alaan ja olivat lisäksi varsin hankalia, mistä huolimatta myös prosessioikeuden tenttiä suorittamattomat opiskelijat pärjäsivät väittelyissä useimmiten hyvin. 

 

…esitelmäharjoituksissa… 

 

Vuoden 2018 kaamosluentojen yhteydessä opintokokonaisuuden rakennetta muutettiin merkittävästä. Kaamosväittelyistä luovuttiin kokonaan ja ne korvattiin Kaamosesitelmillä. Ja samalla myös perjaintain mökkiluennot siirrettiin pidettäväksi mökeistä Levin huipulla olevaan Näköalaravintola Tuikkuun. Sanottu rakennemuutos oli perusteltu monestakin syystä. Ensinnäkin perjantai-illan mökkiluentojen työtaakka alkoi muodostua opettajille yli-inhimilliseksi, kun heidän piti kellon lähetessä jo kymmentä kiertää kolmessa eri mökissä pitämässä samaa esitelmää enemmän tai vähemmän vastaanottavaisessa kunnossa oleville ylioppilaille. Uudistuksen jälkeen perjantai-illan luennoinniksi riittää luenoitsijaa kohden yhden esitelmän pitäminen, minkä jälkeen myös opettaja voi kaikkensa antaneena alkaa nauttia Tuikkuravintolasta avautuvista maisemista. 

 

Perjantain mökkiluentojen perimmäisenä pulmana oli siis se, että Artiklan 

käytössä ei ollut niin suurta majoitustilaa, johon kaikki Kaamosluennoille osallistuvat olisivat voineet samanaikaisesti kokoontua. Tosiasiassa tämä ei välttämättä ollut pelkästään huono asia. 

 

Ja vastaavasti kaamosväittelyiden korvaaminen kaamosesitelmillä osoittautui ainakin kahdella ensimmäisellä kerralla onnistuneeksi ratkaisuksi. Vaikkei väittelyissäkään ollut mitään varsinaista vikaa, niiden suhteen oli viimeisimpinä vuosina päässyt hiukan syntymään sellaisia ongelmia, että väittelyissä ei varsinaisesti päästy aina eteenpäin, kun kaikki väittelijät toistelivat vain samoja argumenttejä. Ja lisäksi sellaistakin ongelmaa alkoi pienissä määrin esiintymään, että osa väittelyjoukkueen jäsenistä oli valmistaunut väittelyihin vähän liiankin paljon, jolloin varsinainen väittelyvastuu jäi vain osalle joukkueen jäsenistä. 

 

Kaamosesitelmien suhteen tällaisia ongelmia ei ainakaan kahdella ensimmäisellä kerralla ole päässyt syntymään, mihin osasyynä oli ainakin se, että esitelmää pitäessä ei saman asian toistaminen käy ihan niin helposti kuin toisen joukkueen kanssa väiteltäessä. Ja vastaavasti liiallista valmistautumista esitelmiin luultavasti vähentää se, että hyväksytyn esitelmän edellytykseksi on asetettu, että jokaisen esitelmäjoukkueen jäsenen pitää käyttää esitelmäteemasta useampia puheenvuoroja sellaisella suomella, mistä kuulijat saavat selvää. 

 

Ylipäätään Kaamosluentojen opetuksellisessa tarjonnasta voidaan todeta, että oman kokemukseni mukaan opiskelijoiden esitelmät (ja aiemmin väittelyissä esittämät kannanotot) ovat olleet hyvinkin pohdittuja ja perusteellisia. Vastaavasti olen Kaamosluennoilla käynyt opiskelijoiden useita erinomaisia – ja myös oikeustieteeseen liittyviä – keskusteluja, joista on ilmennyt, että osallistujat ovat ihan tosissaan perehtyneet Kaamosluentojen kulloiseenkin teemaan. Ja samaten hyvä ystäväni ja Kaamosluentojen vakio-opettaja professori Veikko Vahteraon usein todennut, että ylioppilaat taitavat ihan oikesti oppia juridiikka Levin maastoissa. 

 

Viimevuotisista Kaamosluentojen teemoista voidaan tässä mainita ”Yritys ja verotus” (vuosi 2016), ”Liike-elämä ja juridiikka” (vuosi 2017), ”Vilpitön mieli” (vuosi 2018) ja ”Tahallisuus vai tuottamus” (2019). Epäröimättä voidaan siis sanota, että luennoilla on keskitytty oikeustieteen kovimmassa ytimessä oleviin aihepiireihin. 

 

... sekä kaamosesitelmien jälkeen. 

 

Kaamosluennot ei ole pelkästään opetuksellinen tapahtuma. Levi tarjoaa oivallisen ympäristön kaikenlaiseen vapaa-ajan toimintaan luentojen ulkopuolella. Hiihto-, laskettelu- ja kylpylävaihtoehdon lisäksi on aina olemassa Hullu Poro. Näistä vaihtoehdoista olen osallistumisvuosinani perehtynyt lähinnä kylpylään ja Hulluun Poroon. Sitä vastoin laskettelemaan saati hiihtämään en ole päässyt, johtuen pelkästään siitä, että ilmat ovat olleet aina niin kylmät.  

 

Kylpylän ongelmia käsittelin jo edellä, todeten niiden perustuvan lähinnä hitaaseen palveluun sekä huonoihin valikoimiin, jotka valikoimat vuonna 2018 huononivat vielä entisestään, kun kylpylän allasosastolla ei enää ollut A-oikeuksien mukaista juomatarjoilua lainkaan. (Kylpylän ongelmista johtuen suunnittelun asteella on parhaillaan sellainenkin vaihtoehto, että kylpylä jäisi kokonaan pois ja lauantaipäivän rentoutumista varten hankittaisiin muutama palju majoitustilojen takamaastoon. Omasta puolestani olisin valmis pitämään tällaista ratkaisua vähintäänkin perusteltuna.). Porealtaassa sitä vastoin ei ole mitään vikaa, mutta turkkilaisen saunan ilmasto on kukaties liiankin sumuinen. Hullu Poro onkin sitten jossain määrin hankalampi paikka. Sielläkin tosin pärjää, jos vain muistaa pysytellä kaukana karaokelaitteistosta. 

 

 

Lopuksi 

 

Oman näkemykseni mukaan opiskelijoiden ja opettajien välinen välitön vuorovaikutus on yliopistomaailmassa ensisijaisen tärkeää. Nykyään ei voi enää olla niin, että opiskelijat pystyisivät tapaamaan opettajaa ainoastaan kerran viikossa pidettävällä vastaanottotunnilla, vaan opettajan kanssa pitää voida uskaltaa jutella myös esimerkiksi silloin, kun hän sattuu kävelemään vastaan tiedekunnan käytävillä. Opettajien ja opiskelijoiden välistä vuorovaikutusta voidaan toki pyrkiä edistämään useilla eri tavoilla, mutta epäröimättä uskallan väittää, että Kaamosluennot on yksi aivan erinomainen keino madaltaa opiskelijoiden ja opettajien välistä kynnystä. Kun on laulanut Hullussa Porossa karaokea opettajan kanssa, ei voi olla enää kovin vaiketa vaivata opettajaa kysymyksillä yliopistollakaan. 

 

Muun muassa opettajien ja opiskelijoiden vuorovaikutusta parantaakseni pyrin aiemmin Turun yliopistossa töissä ollessani järjestämään myös Turun oikeustieteellisessä tiedekunnassa Kaamosluentoihin verrattavissa olevaa opintojaksoa. Kerran tällaisen opintojakson – nimellä Saaristolaisluennot – Turun saaristossa olevalla Seilin saarella järjestimmekin. (Opintojakson työnimenä oli luennot Seilissä, mutta jostain syystä tämä minusta niin mainio nimi ei kelvannut kaikille muille opettajille.) Syystä tai toisesta Saaristolaisluennot eivät kuitenkaan ottaneet tulta alleen, minkä vuoksi sanottu kokeilu jäi yksivuotiseksi. Turun oikeustieteen ylioppilaiden ainejärjestölle Lex Ry:lle voisikin tässä lopussa esittää haasteen, että jos te siellä Turussa saatte edes lähestulkoon Kaamosluentoja vastaavan opintojakson aikaiseksi, niin minä lupaan ilomielin tulla tälle opintojaksolle luennoimaan. Ja luulenpa, että saan muutaman omankin opiskelijan täältä Lapista mukaan tukijoukoiksi.