Suomen vakavin ihmisoikeusongelma

Normipohja:

 

Euroopan ihmisoikeusospimus (EIS) 6 artiklan 1 kohta:

 

Jokaisella on oikeus kohtuullisen ajan kuluessa oikeudenmukaiseen ja julkiseen oikeudenkäyntiin laillisesti perustetussa riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa silloin, kun päätetään hänen oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan tai häntä vastaan nostetusta rikossyytteestä. Päätös on annettava julkisesti, mutta lehdistöltä ja yleisöltä voidaan kieltää pääsy koko oikeudenkäyntiin tai osaan siitä demokraattisen yhteiskunnan moraalin, yleisen järjestyksen tai kansallisen turvallisuuden vuoksi nuorten henkilöiden etujen tai osapuolten yksityiselämän suojaamisen niin vaatiessa, tai siinä määrin kuin tuomioistuin harkitsee ehdottoman välttämättömäksi erityisolosuhteissa, joissa julkisuus loukkaisi oikeudenmukaisuutta. 

 

Perustuslaki 21 § 1 momentti

 

Oikeusturva

 

Jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa sekä oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi.

 

 

Suomen tilanne

 

-Vuoden 2011 maaliskuun loppuun mennessä Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on antanut Suomea vastaan 57 langettavaa tuomiota, jossa todetaan EIS 6 artiklan loukkaus oikeudenkäynnin pitkän keston takia. Eli suomeksi sanottua nämä kaikki ovat maamme syyksi luettuja ihmisoikeusloukkauksia.

 

-Lisäksi EIT on sanottuun ajankohtaan mennessä vahvistanut noin 50 oikeudenkäyntien pituutta koskevaa sovintoa. Tämä siis tarkoittaa suomeksi sitä, että näissä tapauksissa Suomen valtio on myöntänyt ennen sovintoa ihmisoikeusloukkauksen.

 

-Enää (vuoden 2011 jälkeen) oikeudenkäyntien kestoa koskevia valituksia ei EIT:hen käytännössä ole mennyt. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että asia olisi kunnossa, vaan syynä on vuoden 2010 alussa voimaan tullut laki oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä. EIT ei nimittäin ota tutkittavaksi valituksia, jos ihmisoikeusloukkaus on jo kansallisella tasolla hyvitetty. Ja tuon sanotun viivästyshyvityslain mukaan loukkaus hyvitetään nykyään käytännössä aina Suomen itsensä toimesta.

 

Yllä sanotulla perusteella oikeudenkäyntien viivästyminen on maamme vakavien ihmisoikeusongelma.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lausuntoni lakivaliokunnalle ja perustuslakivaliokunnalle RL 21 luvun uudistuksesta

1. Lausuntopyyntö ja lausunnon sisältö   Lakivaliokunta on pyytänyt minulta lausuntoa HE 13/2022 vp johdosta. Sanotussa esityksessä ehdotetaan muutoksia muun muassa rikoslain 21 luvun seksuaalirikoksia koskeviin säännöksiin. Keskeinen ehdotettu uudistus on se, että raiskaustunnusmerkistöön lisättäisiin uusi suostumusta koskeva tunnusmerkistötekijä.   Lausunnossani keskityn vain ehdotettuun uudistukseen sisältyviin prosessioikeudelliseen ongelmiin. Rikosoikeudellisiin kysymyksiin en ota mitään kantaa.   Prosessuaaliset ongelmat ovat lähinnä todistusoikeudellisia, vaikka toki tunnusmerkistön muuttaminen suostumusta edellyttäväksi pitää syytesidonnaisuuden (ROL 11:3) vuoksi ottaa huomioon myös syytteiden teonkuvauksissa. Tämä ei kuitenkaan ole pulmallista.   2. Uusi tunnusmerkistötekijä ja todistelu   Syyttäjällä (ja asianomistajalla) on asiassa todistustaakka, joka tarkoittaa sitä, että syyttäjän pitää näyttää toteen kaikki rikoksen tunnusmerkistön täyttymistä ede...
Lue lisää

Miksi minä innostuin prosessioikeudesta?

1. Ensimmäinen kosketukseni lainkäyttöön  Turun raastuvanoikeuden (nykyisin Varsinais-Suomen käräjäoikeus) toimitilat olivat aina 1990-luvun loppupuolelle asti onnettomat. Ja erityisen surkea tilanne toimitilojen suhteen oli 1970–1980 luvulla, jolloin raastuvanoikeus toimi samassa rakennuksessa kuin Turun kaupunginvaltuusto ja tuomioistuimen käytössä oli käytännössä ainoastaan kolme istuntosalia, odotusaula, järkyttävät yleisökäymälät sekä vähäiset työtilat tuomioistuimen hallintokansliaa varten.  Tämän kirjoituksen kannalta keskeisin puute Turun raastuvanoikeuden toimitiloissa ei kuitenkaan liity yleisökäymälöihin vaan siihen, että 1970- tai 1980- luvun tuomioistuimessa työskentelevillä tuomareilla (oikeusneuvosmiehillä) ei ollut raastuvanoikeuden tiloissa omia työhuoneita, vaan tuomarit tekivät työnsä kotona. Minun isäni oli yksi oikeusneuvosmiehistä, mistä syystä hänkin kirjoitti tuomioitaan kotona keittiönpöydän ääressä. Ja juuri kotini keittiössä minäkin sain jo alle kou...
Lue lisää

Arvostelu Timo Saranpään kirjasta Jatkokäsittelylupa hovioikeudessa.

  1.       Tekijä ja kirjan merkitys     Arvioitavana olevan kirjan on kirjoittanut parhaillaan käräjätuomarin virassa toimiva oikeustieteen tohtori ja hovioikeudenneuvos Timo Saranpää. Näin ollen voidaan epäröimättä lausua, että taustansa puolesta Saranpäällä on parhaat mahdolliset edellytykset laatia kattava tutkimus jatkokäsittelyluvan myöntämiseen liittyvistä kysymyksistä. Kirjaa lukiessa nyt sanotun huomaa ensimmäiseltä sivulta lähtien. Kirja osoittaa kirjoittajaltaan huomattavaa asiantuntemusta tutkimuskohteestaan.   Saranpään teos on ensimmäinen Suomessa kirjoitettu jatkokäsittelylupajärjestelmää koskeva monografia, mikä jo sellaisenaan tarkoittaa, että kirjaa on pidettävä erittäin tärkeä lisänä suomalaiseen oikeustieteelliseen kirjallisuuteen. Ja entisestään kirjan merkitys kasvaa sen johdosta, että Saranpää on tehnyt kauttaaltaan huolellista työtä ja ottanut esiin useita vaikeita tulkintaongelmia ja antanut esiin nostamilleen ongelmi...
Lue lisää