Arvostelu kirjasta. Olavi Hölttä - Henna Pohjavirta: Noora saa syytteen. Tarinallinen tietokirja rikosoikeudellista vastuusta.

Tärkeä kirja rikosasian käsittelyvaiheista. Etenkin nuorille, mutta myös aikuisille.

 

Olavi Hölttä – Henna Pohjavirta:

Noora saa syytteen. Tarinallinen tietokirja rikosoikeudellisesta vastuusta. Art House 2023. 142 sivua.

 

 

1.     Tekijät ja kirjan merkitys

 

Yli 30-vuotisen työuran asianajajana tehnyt Olavi Hölttä on kirjoittanut eläkkeelle jäätyään useita kirjoja. Oikeustieteellisiin esityksiin Höltän tuotannossa voidaan lukea Asianajon taito – opas riitajuttujen hoitamiseen (Edita. 1. painos 2016) sekä Mistä hyvä lakimies? – Käytännön opas (Tietosanoma 2019). Oikeustieteen lisäksi Hölttä on kirjoittanut kaksi kaunokirjallista runoteosta (Hauska vaappua ja Suljet vain silmäsi). Nyt arvosteltavan teoksen, Noora saa syytteen, voidaan katsoa sijoittuvan kaunokirjallisuuden ja oikeustieteen välimaastoon kuitenkin siten, että kirja sijaitsee lähempänä oikeustieteellistä esitystä kuin kaunokirjallista teosta.

 

Kirjan kuvituksesta on vastannut kasvatustieteiden maisteri, lastentarhan- ja luokanopettaja Henna Pohjavirta. Minun mahdollinen pätevyyteni ei millään muotoa ulotu ainakaan asiantuntevaan kuvataiteen arvioimiseen. Tästä huolimatta rohkenen lausua, että kuvitus täydentää erinomaisella tavalla kirjan kertomusta. Tosin Nooran isän parta olisi voinut olla hieman siistimmin ajettu, mutta tätäkään ei voida laskea kuvittajan syyksi, vaan Nooran isä vastatkoon itse huolimattomasta parranajelustaan.

 

Teoksen takakannen mukaan kirja on suunnattu yläkoulua ja lukiota käyville nuorille ja sen on tarkoitus antaa kohderyhmälleen tarinan muotoon puettua tietoa rikosoikeudellisesta vastuusta. Tämän tavoitteen kirja täyttää kirkkaasti ja ainakin kahdessa mielessä ylittääkin sille asetetut tavoitteet. Ensinnäkin kirjan kohderyhmä ei mitenkään tyhjene yläasteikäisiin ja lukiolaisiin, vaan yhtä lailla kirja sopii erinomaisen hyvin luettavaksi myös aikuisille ja etenkin sellaisille aikuisille, joilla on kirjan kohderyhmään kuuluvia lapsia tai jotka ovat tällaisten lasten ja nuorten kanssa tekemisissä töissä tai vapaa-ajallaan. Toiseksi kirjasta ei saa tietoja ainoastaan rikosoikeudellisesta vastuusta, vaan myös rikosprosessin kulusta ja siinä toimivien tahojen oikeuksista ja velvollisuuksista.

 

 

2.     Kirjan rakenne

 

Noora saa syytteen jakaantuu neljään osaan. Niistä ensimmäisessä esitellään kirjan tarinallisessa osassa esiintyvät keskeiset hahmot, muun muassa syytteen saava Noora ja hänen puolustajanaan toimiva asianajaja Pentti Pasanen.

 

Samaten kirjan ensimmäisessä osassa käydään läpi Nooran rikosjuttu (syytteen mukaan ryöstö) kokonaisuudessaan lähtien liikkeelle rikoksen tekemiseen johtavasta tapahtumainkulusta päättyen käräjäoikeuden tuomioon. Höltän teoksen tarinallisen osan tapahtumat vastaavat täysimääräisesti (asianosaisten nimet muuttaen) oikean elämän tapahtumia. Hölttä on kirjaa kirjoittaessaan keskustellut juttua hoitaneen asianajajan kanssa, perehtynyt jutun esitutkinta-aineistoon, syytekirjelmään ja oikeudenkäyntiin, joista viimeksi mainittuun perehtyminen ei ole edes rajoittunut tuomion lukemiseen vaan Hölttä seurasi myös kirjassa tarkastellun rikosjutun pääkäsittelyä.

 

Kirjan toisessa osassa syvennetään kirjan tarinallista ensimmäistä osaa tarinaan liittyvällä tietoaineksella. Siinä avataan muun muassa asianajajan tehtäviä ja ominaisuuksia, iän vaikutusta rikosoikeudelliseen vastuuseen ja oikeusavun eri muotoja. Edelleen toisessa osassa käydään läpi Nooran tapaukseen liittyviä rikoslainoppiin kuuluvia kysymyksiä, kuten tunnusmerkistöjä, osallisuuskysymyksiä, rangaistuksia ja korvausvelvollisuutta. Myös rikossovittelu saa kirjaan oman tarpeellisen jaksonsa. Tosin jo kirjan tarinallisessa ensimmäisessä osassa on ”info-ruutujen” kautta onnistuneella tavalla syvennetty tarinaan liittyviä oikeusopillisia kysymyksiä.

 

Kirjan kolmannessa osassa selvitetään teoksessa käytettyjä käsitteitä ja termejä ja neljäs osa pitää sisällään Nooraa vastaan esitetyn syytekirjelmän ja Nooran tuomion.

 

 

3.     Kirjan sisältö

 

Kirja tarina lähtee liikkeelle illanvietosta, jossa 16-vuotias Noora viettää iltaa poikaystävänsä (Niko) ja tämän kaverin (Jesse) kanssa. Kesken illanvieton heiltä loppuu olut, jolloin Niko ja Jesse kehottavat Nooraa lähtemään lähikauppaa anastamaan lisää juotavaa ja antavat Nooralle vielä mukaan kuula-aseen. Noora lähtee kauppaan ja Niko menee mukaan vielä neuvomaan Nooraa teon suorittamisessa. Kaupassa Noora laittaa selkäreppuunsa patongin ja ottaa olutlaatikon käteensä ja lähtee juoksemaan kaupasta ulos Nikon antaessa merkin. Myyjä näkee Nooran olevan poistumassa tavaroiden kanssa kaupasta, jolloin hän huutaa Nooran perään. Tästä pelästyneenä Noora pudottaa olutlaatikon kaupan ulko-oven viereen ja juoksee patonki selkärepussa ulos kaupasta. Kaupan ulkopuolella myyjä tavoittaa Nooran, jolloin tämä ottaa kuula-aseen repustaan, osoittamatta sillä myyjää, ja kehottaa myyjää poistumaan. Tämän jälkeen Noora pakenee takaisin Jessen asunnolle, mistä poliisit hetken päästä löytävät hänet.

 

Hölttä on löytänyt kirjaansa varten oivallisen tapauksen. Ei ole vaikea uskoa, että nuori saattaa hyvinkin löytää itsensä kirjan alkuasetelmassa kuvatusta tilanteesta.

 

Nooran kiinni jäämisen jälkeen kirjassa käydään tarinan muodossa läpi esitutkintakuulustelu, syytteen nostaminen sekä oikeuskäsittely. Kirjoitustyö on tehty huolellisesti ja varsinkin esitutkintakuulustelujen osalta kirja oli opettavaista luettavaa myös minun kaltaiselleni lakimiestutkinnon suorittaneelle ihmiselle, jonka tiedot kuulusteluista perustuvat vain oikeustieteellisiin esityksiin ja joka näin ollen ei ole milloinkaan ollut epäillyn esitutkintakuulustelussa paikalla.

 

Esitutkintaa ja oikeudenkäyntiä koskevassa jaksossa Hölttä nostaa hahmojen suulla esiin useita keskeisiä asioita, jotka eivät kaikilta osin liity edes kirjan teemaan, vaan joilla voidaan katsoa olevan yleisempääkin merkitystä. Esimerkkeinä voidaan mainita vaikkapa sivulla 33 oleva näkemys siitä, että esitutkintakuulustelut pitäisi oikean lopputuloksen varmistamiseksi videoida ja sivulla 42 oleva todistajien kuulustelemiseen liittyvä huomio siitä, että todistajalta ei ole syytä kysyä mitään, jos asiat ovat tulleet edellisten kysyjien toimesta jo selvitetyiksi. 

 

Kirjan keskeisin asiasisältö on sen toisessa osassa, jossa avataan tarkemmin tarinalliseen osaan liittyviä oikeudellisia elementtejä. Osuus on asiantuntevasti ja erittäin yleistajuisesti kirjoitettu, joten sen lukeminen ja ymmärtäminen epäilemättä onnistuu helposti kaikilta kirjan kohderyhmiltä. Ja jopa pidemmän aikaa prosessioikeutta harrastanutkin saattaa oppia kirjasta uusia asioita. Esimerkiksi minulla ei ennen kirjan lukemista ollut aavistustakaan siitä, että henkilön rikosrekisterimerkinnät poistetaan hänen täytettyään 90 vuotta.

 

Erityisesti tärkeänä jaksona nyt puheena olevassa osassa pidän lukua ”Pitääkö oikeudessa aina puhua totta? Saako asianajaja valehdella? (s. 107–108). Todistajien osalta Hölttä lausuu tässä yhteydessä muun muassa seuraavaa: 

 

                      ”Todistajilla on suuri merkitys sille, että asia voidaan ratkaista oikeudessa oikein.            Sen                vuoksi todistaja saa tuomion perättömästä lausumasta, jos hän valehtelee               oikeudessa. Rangaistus on aina vankeustuomio” (korostus Höltän).

 

Siteeratun seikan esiintuominen ja korostaminen on ensiarvoisen tärkeää. En nimittäin pidä aivan varmana, että edes aikuisille ja saati sitten nuorille on täysin selvää, miten vakavasta rikoksesta on kysymys silloin, jos todistaja valehtelee oikeudenkäynnissä.

 

Vaikka kirjaa voidaan pitää tarkoitukseensa erittäin onnistuneena, voidaan siitäkin (kuten kaikista kirjoista) löytää myös jotain huomautettavaa. Sivun 27 info-ruudussa lausutaan, että esitutkinta aloitetaan poliisille tehdyn tutkintapyynnön tai rikosilmoituksen johdosta. Tämä pitää paikkansa, mutta esitutkinta voidaan toki aloittaa ilman mitään tutkintapyyntöä, jos vain on syytä epäillä rikosta. Sivun 35 info-ruudussa puolestaan lausutaan, että jokamiehen kiinniotto-oikeus olisi voimassa, jos verekseltä tavattu rikoksesta epäilty on täyttänyt 15 vuotta. Tarkkaan ottaen kiinniotto-oikeus taitaa olla voimassa myös alle 15-vuotiaiden kohdalla. Tämä johtuu jo siitä, että kiinniottoa harkitseva ei useinkaan pysty arvioimaan kiinniotettavan ikää. Ja edelleen kriittisenä huomiona voidaan nostaa esiin se, että kirjan kolmannen osan muuten erinomaisessa kirjaan liittyviä käsitteitä ja termejä selittävässä hakemistossa olisi ollut syytä määritellä myös se, mitä tarkoitetaan teoksessa useammassa kohdassa mainitulla lainvoimaisella tuomiolla.

 

Nyt sanotut huomautukset ovat kuitenkin kokonaisuutena katsoen hyvin vähäisiä, ja osa niistä on jo korjattu kirjan toisessa painoksessa. (Kirjasta on tosiaan ilmestynyt toinen painos jo muutama kuukausi ensimmäisen painoksen ilmestymisen jälkeen. Moisesta myynnistä esimerkiksi tämän arvostelun kirjoittaja voi, valitettavan ymmärrettävistä syistä, vain uneksia). Esimerkiksi tuo mainittu jokamiehen kiinniotto-oikeuteen liittyvä 15 vuoden ikäraja on toisesta painoksesta poistettu.

 

 

4.     Lopuksi. Miten jutussa kävi?

 

Ylempänä on jo kuvattu tapahtumain kulku ja mainittu siitä, että syyttäjä nosti Nooraa vastaan syytteen ryöstöstä. Noora ei ollut ollut aiemmin syytetty eikä tuomittu mistään rikoksesta. Käräjäoikeus ei tuomiossaan kuitenkaan pitänyt tekoa ryöstönä, vaan arvioi tapahtumaan RL 31:1.4:n nojalla ja tuli siihen, perusteluun, lopputulokseen, että väkivallan tai uhkauksen vähäisyys ja muut tekoon liittyvät seikat huomioon ottaen teko ei ollut kokonaisuutena arvostellen vakava. Tästä syystä käräjäoikeus päätyi tuomitsemaan Nooran nuorena henkilönä tehdystä näpistyksestä ja laittomasta uhkauksesta yhteiseen 40 päivän ehdolliseen vankeusrangaistukseen kahden vuoden koeajalla. Tuomio jäi lainvoimaiseksi.

 

Olen saanut kuulla, että tosielämän Noora on nykyään päässyt eroon tekonsa aikaisesta kaveripiiristään eikä hän ole syyllistynyt uusiin rikoksiin. Lisäksi hän on aloittanut ammattikoulun. Tämä arviointi voidaankin siis hyvin syin päättää sekä suositukseen että toiveeseen. Eli voin hyvin syin suositella kaikille Olavi Höltän ja Henna Pohjavirran tärkeään kirjaan tutustumista ja toivoa, että tosielämän Nooran elämä kulkee jatkossa onnellisten tähtien alla.

 

 

Teksti on julkaistu alunperin Defensor Legis -lehden numerossa 4/2023